Perjantaina 28.5.2010 suuntasin auton keulan kohti Vaasaa ja kyytissä oli Taru. Vaasasta matka jatkui sitten klo 20 linja-autolla eteläsuomea kohti ja väliltä tuli porukkaa lisää kyytiin. Määränpäänä meillä oli Venäjä ja siellä Viipurin koiranäyttelyt.

Linja-autossa on tunnelmaa... =)

Nimittäin matkanvarrelta kyytiin tulla tupsahti 25 ihmistä ja 41 koiraa. Kuvassa ei kaikki häkit näy, mutta kummasti autoon mahtui isompaa ja pienempää karvaturria.

Kaikenlaisten tulliselvitysten ja rahanvaihtojen jälkeen oltiin sitten Viipurissa näyttelypaikalla lauantaina klo 10.30. Koska näyttely alkaa vasta klo 12.00, ei vielä numerolappuja ym. jaettu joten lähettiin käväsemään linja-autolla läheisessä Karuselli kauppakeskuksessa. Josta ei kyllä mitään ostettavaa löytynyt. Takki kaupassa oli talvitakit esillä ja muutenkin valikoima hieman vanhanaikaista.

Bussi jolla matkasimme.

Klo 11.00 saavuttiin sitten näyttelypaikalle ja matkan järjestäjä lähti maksamaan koiramme sisälle näyttelyyn sekä hakemaan meille numerolaput. Venäjällä koirat ilmoitetaan etukäteen näyttelyyn, mutta näyttelymaksu maksetaan vasta paikanpäällä ja samalla saa numerolapun.  Kaikkea kivaa matkan varrella kuultiin ennenkin venäjällä koiranäyttelyissä käyneiltä. Joskus ei kuulemma ole koko koiraa luettelosta löytynyt ja näinollen on ollut hankaluuksia saada koiraa osallistumaan koko näyttelyyn. Toisilla sitten on olltu koirat väärässä rodussa ja niin tälläkin kertaa osalla. Mutta meillä ei ollut hätää, koirat oli luettelossa ja oikean rodun kohdalla.

Näyttelypaikka oli urheilukenttä jossa oli paikotellen puolen metrin heinä ja toisinpaikoin kuravelliä. Toki kehät ja kehien reunalta oli sitten ruoho ajeltu ja siellä oli hyvä koirat juoksuttaa ja näyttelyteltat pystyttää.

Kehänumerointi oli metka, mitäs tuota turhaan numeroja tuhlaamaan. Samaan lappuun saa kaksi numeroa (kehänumerot kuvassa vasemmalla alhaalla). Siinä sitten vähän arvottiin että kumpikas numero on kumpaan kehään tarkoitettu. Näyttelytelttaa pystyttäessa kuulimme että kehät on vaihtunut, netissä olis oikeat kehät roduille ja luettelossa väärin. Eipä siinä oikein tiennyt alkaa kehää vaihtamaan kun oli hiukan alkuun vaivalloista löytää oma rotu ja kehä venäjäksi kirjoitetusta luettelosta. Näyttely kun oli kansallinen, ei siis kansainvälinen eikä siellä oltu turhan paljon asioita englanniksi tai suomalaisin kirjaimin kirjoitettu. Luettelossa Tarunkin omistajaksi oli muuttunut aikasta metka nimi. Aika huvittava juttu kun Aatun kohdalla minut oli kuitenkin kasvattajana oikein kirjoitettu.

Luettelosta kehien kulkua seurattiin numeroiden perusteella ja jotain rotuja sieltä ymmärrettiinkin. Ja kun venäjäksi meidän mielestä Aatua kehään huudeltiin, mentiin tyrkylle ja niin kehätoimitsija nyökytteli ja pyysi kehään.

Ja Aatu esiintyi kehässä niin komeasti.  Mitään me ei kehän kulusta ymmärretty mutta kunhan seurailtiin ja kateltiin millon meitä sinne kutsutaan. Se oltiin linja-autossa saatu toisilta matkalaisilta tietää, että arvostelun saa ihan lopuksi jos jotain meriittejä tulee. Kehässä oli huvittavaa kun kehäsihteerillä ei ollut minkäänlaista pöytää. Hän seisoi tuomarin vieressä ja kirjasi asiat ylös. Yksi nainen sitten laittoi teltassa pöydällä arvostelun, mahdolliset ruusukkeet ja lippulaput muovitaskuun ja ne sais sitten kun rotu oli ohi. Toinen nainen kävi niitä sitten kehän laidalla odotteleville koiran omistajille jakamassa. Kehässä ei jaettu minkäänlaisia nauhoja kuten meillä suomessa. ROP ja VSP koira sai kehässä mitalin.

Ja tässä vuorostaan on esiintymässä Taru.

Kun Tarun vuoro oli ohi, oli rop-kehän vuoro. Tätit viittailivat meitä Aatun perään ja sitten lähdettiin juoksemaan kehää ympäri.

Ja tässä juoksennellaan roppikehässä.

 Aatusta tuli ROP ja Tarusta VSP.

Tämän jälkeen oli pari rotua ja alkoikin heti ryhmäkehät. Venäjällä oli sillain huvittavasti että tässä kehässä kun oli ykkösryhmän koirat arvosteltu, alkoi heti ryhmäkehät ja sitten tuli kolmosryhmän koiria kehään. Ei tarvinnut ryhmäkehiä iltapäivälle odotella kute meillä täällä.

Aatu ryhmäkehässä. Pari pahvinpalaakin oli kehään eksynyt mutte eipä ne tuntunut ketään järjestäjistä haittaavan. Samat pahvit oli myös BIS-kehässä ja ihmiset väistelivät. Ei se ollut niin turhan tarkkaa.  Ryhmäkehässä Aatu ei sijoittunut.

Odoteltiin ja odoteltiin kehän laidalla jotta saadaan koiriemme arvostelut. Ja tulihan ne sitten sieltä kun numerolappuja heiluteltiin. Muovitaskussa oli arvostelu, ruusuke (hauska lahjanarusta koottu juttu) Serti lappu, joku kumman diplomi ja yksi lappu josta ei sitten ymmärretty höykäsen pöllähtämää. Kaikk oli venäjäksi kirjoitettu. Mikä huvittavaa, diplomi (tai mikä nyt ikinä onkaan) oli koneella kirjoitettu ja siinä oli koiran nimi joten sen tekeminen ilmeisesti kesti.

Tässä diplomissa on omistajan nimi myös väärin. Tarun nimen alla on luokka jonne koira osallistui ja sen jälkeen omistajan nimi. Etunimikin on kummasti lyhentynyt kirjaimiksi H.A.

Ja sitten vain odoteltiin iltaan kun klo 19 alkoi arviolta BIS-Kehä ja siellä oli myös meidän linja-autosta porukkaa. Meillä oli onneksi näyttelyteltta mukana ja siellä oli koirien kanssa hyvä odotella. Sää suosi ja ilma oli pilvipoutainen. Aurinkokaan ei liikaa päässyt porottamaan niin ettei ihan kamalan kuuma ollut mutta sopivasti lämmin.

Tässä Taru ja Aatu ottaa lunkisti ja odottelee kotiin lähtöä.

Kotiinpäin päästiin sitten lähtemään Venäjältä klo 20.30 ja porukkaa jälleen tiputeltiin kyytistä pitkin matkaa. Vaasassa oltiin sunnuntaina klo 7.00 ja siitä jatkettiin sitten 250 km jälleen omalla autolla kotiin. Reissu oli raskas mutta mielenkiintoinen ja mukava. Ja onhan meillä nyt uusi Venäjän Muotovalio kun vain vahvistus siihen vielä saadaan.

Kiitos Ritvalle ja Aatulle matkaseurasta! Ensiviikonloppuna uusitaan ja määränpäänä Viro.