Tanskassa oli tänävuonna Maailmanvoittaja koiranäyttelyt. Lähdin Jennan, Nooran sekä koiriemme Tarun ja Aatun kanssa vähän katselemaan maailmaa ja isompia koiranäyttelyitä. Harmikseni reissuun lähtö ei sujunut ihan ongelmitta. Kun auto oli pakattu ja matkan oli määrä pian alkaa, tuli vatsatauti kylään. Matka Hämeenlinnaan maanantaina 21 kesäkuuta oli pitkä ja väsyttävä vatsatautia potiessa mutta perille Tarun kanssa päästiin. Tiistaina sitte Jenna, Noora ja Aatu tulivat meitä Hämeenlinnasta hakemaan ja lähdettiin kohti Turkua.

Olin kattovinani että laiva lähtee 7.35 Turusta ja ajateltiin olla hyvissä ajoin paikalla. Kävi kuitenkin niin, että kun matkalla Turkuun aloin aikaa tarkistamaan, oikea aika olikin 8.35. Joten oltiin sitten todella hyvissä ajoin paikalla.  Ulkoilutettiin koirat hyvin ja lähdettiin ajallaan pakkautumaan kohti laivaa. Laivamatka sujui hyvin. Kannella oli hiekkalaatikoita jotka oli tarkoitettu koiran ulkoiluttamista varten, mutta hiekka oli jo sen verran märkää ettei Taru ajatellutkaan käyvänsä siellä. Ja en ihmettele, kyllä se lemu oli sitten sen mukainen.  Matka Turusta Tukholmaan kesti 10 tuntia. Iltapäivällä oltiin sitten Ruotsin puolella ja lähdettiin ajelemaan Ruotsin läpi kohti Tanskaa. Illalla alettiin etsiskellä yöpaikkaa matkanvarrelta. Löydettiinkin sitten viidennellä yrittämällä hotelli joka oli vielä 01.00 auki. Tämä hotelli oli 24 h auki. Saatiin sieltä huone ja jos koirat olisi tullut sisälle, olisi hinta ollut kaksinkertainen. Joten koirat yöpyivät tyytyväisinä autossa. Hyvin levätyn yön jälkeen kävästiin aamupalalla, ulkoilutettiin ja ruokittiin koirat ja taas matka jatkui.
Tanskan puolelle mentiin autolautalla. Ja jos Ruotsissa ajelivat ihmiset lujaa, niin Tanskassa sitä vasta ajettiinkin. Ihan mahdoton oli nopeus paikallisilla nopeusrajoituksista huolimatta. Ajeltiin ja pysähdeltiin koiria ulkoiluttamaan sekä syömään ja jaloittelemaan.
 
Jenna, Aatu, Noora ja Taru
Tanska oli täynnä tuulimyllyjä. Niitä oli jopa keskellä merta.
Tanskan puolella oli kiva 8 km pitkä silta.
Näyttelyalueella oltiin illansuussa ja majoituttiin sinne leirintäalueelle. Olin ottanut teltan mukaan ja tarkoitus oli yöpyä siinä. Pikkasen meni kuitenkin suunnitelmat eri tavalla. Nimittäin teltan päällikangas, minkä varaan koko teltta kasataan, oli unohtunut kotiin yllättäin. Siinä sitten hetki mietittiin ja saatiin kuningasidea. Näyttelyteltta oli mukana joten se kasattiin ja sen sisään kyhättiin yksi sisäteltta. Teltan tikut oli vähän turhan pitkiä johtuen siitä että päällikangas on huomattavasti sisätelttoja isompi. Tikkuja lyhentelemällä saatiin sisäteltta kehilleen ja meillä oli valmis teltta.
 
Yö oli kylmä teltassa mutta kyllä siinä nukutti kuitenkin. Aamusta sitten lähettiin hyvissä ajoin kehän reunalle. Näyttelyt oli isot ja halleja joissa oli kehiä, oli äkkipäätä laskettuna yli 10 jos ei lähemmäs 15. Oman hallimme etsimme jo illalla joten aamusta reitti oli jo tuttu. Leirintäalueella oli myös paikka jossa saattoi pestä koiransa. Osa siellä koiriaan pesikin.  
Koirien pesupaikka.
Katoimme ennen matkaan lähtöä netistä että kehämme alkaa klo 10. Joten tähättiin siihen että ollaan kehän reunalla viimeistään 9, mieluummin vaikka vähäna aikaisemmin. Ja kuten yleensä, ei tämäkään aikataulutus ihan nappiin mennyt. Nimittäin kehä alkoi klo 10, mutta podhalanskit oli kehässä viimeisenä ja sitä ennen oli paljon muita koiria. Ei siis oltu ihan loppuun saakka katottu aikataulua. Eipä siinä mitään. Hyvissä ajoin oltiin tosiaan kehän laidalla ja näyttelyissä oli hyvin tilaa. Kehiä oli muutama per halli ja kehät oli isot. Ympärillä oli hyvin tilaa. Vietettiin sitten päivä näyttelyissä.
Aatu harjoittelee kehää odotellessa.
Aatu ja Jenna kehässä
Tuomarina podhalanskeilla oli Janus Opara Puolasta
Tässä kaikki junnu urokset
 
Ja tässä junnujen kilpailuluokan ensimmäinen ja toinen. Aatu oli hienosti junnuluokan toinen ja sai ERI:n
Taru kehässä. Tuloksena ERI. Taru oli avoimen kilpailuluokan kolmas.
Cacibin sai tämä koira
Ja tässä VSP ja ROP koirat
Kehien jälkeen käytiin shoppailemassa kojuilla ja yhdessä paikkaa sai kuvauttaa koiransa. Pitihän sitä käydä kuvat räpsäsemässä reissaajista. Ainut vain että koirat alko olla jo senverran väsähtäneitä etteivät paljon jaksaneet välittää mistään mitään. Kuvia odotellessa ottivat pikku tirsat.  Ihmis ja koirapaljoudesta välittämättä. Näkemistä olis kyllä ollut varmasti toisellekkin päivälle mutta pakko oli lähteä teltta kyhäelmää purkamaan jotta matka voisi jatkua.
Purettiin siis leirimme ja lähdettiin torstai iltana ajelemaan taas takasin Ruotsia kohti. Koska väsymys ei painanut, ajateltiin ajaa Ruotsin puolelle yöksi mikäli vain autolautta yöllä liikennöi. Ja liikennöihän se. Päästiin Ruotsin puolelle yöllä puoli 2 tietämillä. Ajeltiin sitten eteenpäin niin että löydettiin yöpaikka. Toinen yrittämä tälläkertaa tärppäsi. Löydettiin huoltoasema joka tarjosi majoitusta. Valittiin heidän huoneistaan iso perhehuone kun porukkaa oli. Mökki sijaitsi huoltamolta 3 km päässä. Kun n. klo 04.00 saavutiin mökille ja avattiin huoneemme ovi, oli siellä pariskunta jo nukkumassa. Ei ollut kyllä naurullamme rajaa kun tästä kaikesta hämmästyksestä selvittiin. Ajeltiin takas huoltamolle ja saatiin uusi avain. Kävi tuuri, saimme kaksi huonetta yhden hinnalla koska vapaita isoja huoneita ei enää ollut.
Nukuttiin muutama tunti, syötiin aamupalaa ja lähdettiin taas ajelemaan kohti Tukholmaa. Matkalla jälleen pysähdeltiin ja jaloiteltiin kun mitään kiirettä ei ollut.
Matkustelun Taru otti rennosti.
Tukholmaan saavuttiin senverran hyvissä ajoin että ehdittiin vanhassa kaupungissa kävästä pieni lenkki. Kuninkaanlinnaa käytiin kattomassa. Häistä ei enää ollut juurikaan merkkejä.
Laivamme olikin sitten reilun tunnin myöhässä, joten saatiin terminaalissa odotella tovi.
Taru tähyilee laivan saapumista
Torstai - perjantai yö vietettiin laivassa ja olihan siellä lokoisaa koirienkin olla.
Perjantaina sitten alko kotimatka kohti Kalajokea. Ensin matkasimme kaikki yhdessä Hämeenlinnaan ja siitä sitten kukin suunnilleen. Meillä oli kiva reissu. 3000 km takana ja n. 900 valokuvaa tuli otettua. Jäi jokunen muistokin. Paljon sattui sekä tapahtui ja nauraa saatiin kyllä paljon!  Ja Tanskaan taisi jotain vielä jäädä...
 
Kiitos Jenna ja Noora matkaseurasta! Teidän kans oli mukava reissata.